”Se uusi avioliiton solmu” : Siviiliavioliittokysymys suomalaisessa työväenlehdistössä vuosina 1903–1918

Tässä tutkielmassa käsittelen siviiliavioliittoa ja siitä käytyä keskustelua suomalaisessa työväenlehdistössä vuosina 1903–1918. Tutkin lehtikirjoituksissa siviiliavioliitolle annettuja merkityksiä sekä miten ja millä argumenteilla siviiliavioliittoa työväenlehdissä puolustettiin ja vastustettiin. Tarkastelen myös, miten siviiliavioliitto yhdistettiin kirjoituksissa muihin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin, ennen kaikkea uskonnon- ja omantunnonvapautta koskeviin kysymyksiin, sekä työväen suhdetta kirkkoon ja muihin poliittisiin toimijoihin siviiliavioliittokysymyksen kontekstissa. Tutkielmani pohjautuu kulttuuriselle lähestymistavalle, jossa tiedostusvälineille on annettu rooli merkitysten tuottajina ja aineistoina. Hyödynnän tutkielmassani kehystämisen käsitettä: katson, että tämän valintojen ja muokkausten prosessin avulla työväenlehdissä rakennettiin siviiliavioliitosta tietynlaista, omien poliittisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden mukaista kuvaa ja pyrittiin samaan tämä yleiseen tietoisuuteen ja hyväksytyksi. Samoin näen työväenlehdet kirjallisen agitaation välineenä, jolla työläisväestöä pyrittiin valistamaan uudesta siviiliavioliittomuodosta. Vaikka siviiliavioliittokysymys sai runsaasti palstatilaa työväenlehdissä ja sen kautta otettiin kantaa muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jäi siviiliavioliitto valtaosalle työläisväestöä vieraaksi ilmiöksi. Poikkeuksen muodostivat kirkollista vihkimistä vältelleet parit, joiden omantunnon- ja tuomioistuinavioliitot saivat erityistä huomiota lehdissä ja vaikuttivat osaltaan siviiliavioliittolain valmistelemiseen komiteoissa, kirkolliskokouksissa ja lopulta eduskunnassa: toisaalta etenkin kirkon viranomaiset kohtelivat näitä pariskuntia yhteiskunnallisena ongelmana, mikä herätti kritiikkiä sosialistissa lehdissä. Suomalaisessa työväenliikkeessä siviiliavioliittokysymyksestä oli esillä kaksi vastakkaista kantaa. Sosialistit yrittivät luoda pakollisesta siviiliavioliitosta kirkollisen avioliiton kaltaisen laillisen instituution, kun taas kristillisessä työväenliikkeessä siviiliavioliittoa pidettiin maallisuuden ilmentymänä ja synonyymina moraalittomalle vapaarakkaudelle. Uudistushaluttomuudesta syytetty Suomen evankelis-luterilainen kirkko ryhtyi ratkomaan siviiliavioliittokysymystä varovaisella uudistuslinjalla, jota seurasi myös eduskunta siviiliavioliittolakia säätäessään. Yhä voimassa oleva valinnainen siviiliavioliitto ei ollut työväenliikkeen ääripäiden mieleen, mutta sen tarjoamaan kompromissiratkaisuun tyydyttiin lopulta myös työläisväestön keskuudessa